Mies tammikuun lopulla kyselee: "Koska tulee joulu?" Niin tuleeko se, vai menikö se? On vain hämäränä tiedostossa.
Meidän joulu oli erilaisempi kuin aikaisemmat ja jälkitunnelmat vieläkin oudommat. Tutuiksi ovat tulleet päivistysvastaanotot, sairaalat ja hoitokoti. Jouluna mies siirrettiin yöllä meiltä kysymättä erääseen hoitokotiin. Poika vei hänet jouluiltana päivystykseen ja siellä sanottiin pidettävän yön sairaalassa, mutta yöllä soitettiin, että hänet on siirretty hoitokotiin toiselle paikkakunnalle. Menin Jennin kanssa häntä katsomaan ensimmäisenä arkipäivänä noin klo 14.00 ja heti meiltä tultiin kysymään, että olisiko sattumalta särkylääkkeitä matkassa, kun potilas on tippunut yöllä sängystä. Ei ollut hänelle antaa heillä mitään kovaan kipuun. Hänelle oli laitettu esteet sängystä putoamisen estämiseksi, mutta unohdettiin antaa soittolaite jos tulisi vessahätä. Yöllä tarvetta ilmeni ja hän yritti kiivetä laidan yli, mutta putosi laitojen kanssa lattialle. Seurauksena kova kipu ja vasta meidän paikalla ollessa huomattu suuri veren värjäämä alue selässä. Jenni apteekkiin hakemaan siihen lääkettä. Nyt vielä helmikuun alussa on jälki nähtävissä. Seuraavana päivänä pyysin hänet kotiin.
Vietettiin vuoden viimeistä päivää nostelin ja talutin häntä jatkuvasti paikasta toiseen, niinkuin teen edelleenkin. Mies nojaa tuoliin sen aikaa, kun aukaisen vessa oven. Yhtäkkiä hän kaatuukin maahan. En saa yksin ylös. Soitan vävylle, mutta hän on hiihtämässä. Tunnin odotuksen jälkeen tulee tytär sekä vävy. Ei saada ylös, kun vammautunut sivu estää noston. Mistä apua. Onhan meillä ystävällinen naapuri ja vielä entinen painija. Paavolla oli otteet hallussa ja mies sängylle.
Tytär soittaa ambulanssin ja miehet tultuaan toteavat potilaan olevan sairaalakunnossa ja niin taas lähdettiin. Hoitaja tuli kertomaan minulle, että kotiin ei lasketa, mutta paikkoja ei ole Kuopion alueella, joten hänet siirretään Pielavedelle. Vähän ennen vuoden vaihtumista lähdin sairaalasta kotiin. Odotin taksia ja kohta se tulikin. Asiakas oli jo kyydissä, mutta ottivat minutkin mukaansa. Kysyin maksua, mutta toinen asiakas ei sitä minulta tahtonut. Kotiin tultuani huomasin puhelimeni kadonneen. Kotona oli miehen puhelin, jolla soitin pojalleni. Kohta hän ilmoittikin ettei siihen kukaan vastaa joten mennyttä on koko laite. Hän lupasi vielä kerran yrittää ja siihen taksi vastasikin ja toi minulle puhelimen. Että sellainen vuoden vaihde.
Pielaveden sairaala on kehuttava hoitopaikka. Potilasta hoidetaan hyvin, vaikka harmittikin meitä sinne oleva pitkä matka.
Kuopion kaupungin virkailijat ovat viime kuussa käyneet usein ja kiitettävästi ovat järjestelyjä hoitaneet. Nyt eletään kieltolain aikaa. Sairasta ei saa jättää yksin. Viime yönä heräsin, kun ulko-ovea pyönnettiin kovasti. En käsitä kuinka mies oli sinne päässyt ja oli lenkille lähdössä. Talutin hänet takaisin vuoteeseen kellon näyttäessä puoli kahta yöllä. Onneksi poika laitatti sisäpuolelle lukon, jonka lukitsen iltaisin ja piitoitan avaimen.
Näin elämä jatkuu päivästä päivään. Joskus keskustelumme on tätä päivää, mutta usein ollaan jossatan avaimen.kin muualla. Tässä muutamia juttuja.
Oletteko te
naimisissa? Kyllä olen. Jos olisitte minun kanssa niin nukkuisin joka yö kanssanne. Teillä
on varmaan jo iso poika.
Kyllä on ja tyttö myös.
Oletteko aina asunut Kuopiossa.
Tiedättekö miten lapsia syntyy. Johtajallekin on syntynyt ja tekin olette niin hyvässä kunnossa, että voisitte synnyttää.
Miten sitä vihittäessä sanotaakin vastamäestä. Olisiko tämä nyt sitä ja missä
kohden mäkeä ollaan menossa. Onneksi omaan huumorin lahjan ja pistän sanonnat
nauruiksi ja niin me nauretaan ja nauretaan.Kyllä on ja tyttö myös.
Oletteko aina asunut Kuopiossa.
Tiedättekö miten lapsia syntyy. Johtajallekin on syntynyt ja tekin olette niin hyvässä kunnossa, että voisitte synnyttää.
Tulee se joulun jälkeinen aika kelle mitenkin. Meille näin. Olemme silti kiitollisia jokaisesta hetkestä.