Isä lukee ekaluokkalaiselle Susannalle satua
konditoriapuodista. Tyttö herkuttelee mielessään miltä kaikki nuo ihanuudet
mahtavat maistua, Hän katsoo isään anovasti:
– Isä!
Mennäänkö syömään leivoksia, ja siinä samassa hän kiipeää isän syliin ja rutistaa
lujasti kaulasta. Tyttö tietää miten saa isän heltymään kuten nytkin käy. Isä
saa sanotuksi:
– Mitäs
tuumaat, jos pidetään tänään oikea leivospäivä. Käydään mummin luona ensin.
Äiti käski viedä pääsiäisleivonnaisia. Mummilla on käsi paketissa, kun se
kaatui.
– Saanko
syödä vaikka kuinka monta?
– Kyllä!
Niin monta kuin haluat, kunhan edellisen olet ensin syönyt.
Susanna ei
aikaile. Hän alkaa pukea kaupunkivaatteita ylleen. Isä laittaa pullia, rahkapiirakkaa
ja tiikerikakun koriin.
Mummi
ilahtuu nähdessään Susannan ja vävyn. Tyttö ilmoittaa innoissaan ensimmäiseksi:
– Myöpä
mennään leivospäivää viettämään. Minä saan syyvä niin monta kuin haluan! Sitten
tyttö alkaa ladella mitä kaikkia ihanuuksia hän vatsaansa ahtaa.
Mummi
menee mietteliään näköiseksi. Hänen tekisi mieli sanoa, että sille tulee vaikka
millainen mahatauti ja pahoinvointi moisesta mässäilystä. Kuitenkin hän pitää
sanat itsellään ja saa vaivoin nyökättyä hyväksyvästi.
Susanna on
malttamattomana auton takaistuimella. Hän seisoo jalkatilassa vaikka tietää,
että hänen pitäisi olla kiinni turvavöissä. Onneksi isä ei huomaa laiminlyöntiä.
Auto pysäköidään Truben kohdalle. Oventäydeltä tulvii imelää tuoksusta
sieraimiin.
Susanna menee
leivosvitriinin eteen. Isä nostaa hänet syliinsä katsomaan ihanuuksien
valikoimaa:
– Minä
haluan tuon leivoksen?
Isä ostaa
itselleen kahvin ja munkkirinkilän. Susanna saa marenkiunelman ja pullollisen
punaista limsaa. Tytön naamalla on onnellinen hymy hänen nautinnollisesti lapioidessa
leivosta suuhunsa.
Susanna käy
seuraavaksi valitsemassa suklaapäällysteisen leivoksen. Hänen kasvoilla paistaa
aurinko. Leivoksen syömiseen etenee verkkaisesti ja vatsaan virtaa pillin kautta
imettyä limsaa entistä enemmän. Leivos on vielä melkoisesti kesken, kun Susanna
katsoo isään:
– Minä en
jaksa tätä loppuun.
– Ei
haittaa, minä autan, ja isä syö leivoksen lopun Susannan taputellessa
vatsaansa.
Hän on hetken hiljaa ja katsoo kysyvästi isään:
–
Pidetäänkö joskus jätskipäivä?
– Mitä
tuumaat jos vaikka vappuna.
– Onko
sinne pitkälti?
– Taitaa
olla vajaa kuukausi.
Kadulla
konditorian tuoksu ei tunnu enää yhtään houkuttelevalta. He menevät autoon ja
tyttö kiinnittää itsensä kuuliaisesti turvavöillä istuimeen. Ennen kotia hän on
nukahtanut onnelliseen uneen.