Noitien henget huhuilevat kurun seinämissä
tuulen kuiskina kulkee kiveltä toiselle
koskettaen pehmeästi ikivanhaa kalliota.
Harmaiden liuskeiden uumenissa uinuvat
alkumeren äyriäiset ja kotilot.
2000 miljoonan vuoden takaiset aallot ovat
piirtäneet laineita kivikerrosten pintaan.
Häikäisevän auringon valkoinen paiste
ei ulotu Pyhäkurun pohjaan.
Shamaanien varjot kulkevat jyrkänteiden suojissa.
Pyhä uhrilampi seisoo tummana muinaistemppelin pohjalla.
Amfiteatterin seinämässä on vesiputouksen voima
jähmettyneenä jääkuoren alle.
Vapautuessaan vesi syöksyy villinä vaahtona
lammen pakanalliseen syvyyteen.
Pyöreän lammen kallioseinien varjoissa
kuulee uhrien valituksen
ja muinaisten metsästäjien kiihkeän anomisen.
Mutta kalliojumalten kivettyneet silmät
tuijottavat välinpitämättöminä aikojen halki;
ihmetellen pyhän hiljaisuuden rikkojaa,
hiihtäjän tunkeutumista muinaisille uhrialttareille.
Marketta Isotalo