Hän oli itsepäinen mies, kahvin ja kilpailujen
ystävä. Oikea kilpumus mieheksi. Sukulaiset ja tuttavat kutsuivat häntä
Eemeliksi. Miehen ystävät ihmettelivät ja naureskelivat Eemelin keksiessä aina
vaan uusia toilailuja.
Ihmiset
veikkailivat: kuoleeko Eemeli jäätyään polkupyörällä auton alle! Vai tulisiko
hänelle loppu heikoilla jäillä.
Kerran
Eemeli meni Helsingissä Stockmannille ja näki elämänsä ensimmäiset liukuportaat.
Välittömästi mieheen iski kilpailuvietti. Eemeli päätti kokeilla voittaisiko hän
juoksemalla ylös alas tulevia portaita? Ei voittanut! Hän tuli toiseksi ja vahtimestarit
jakoivat palkinnon.
Eemeli oli
kahvin ystävä. Hän keitti kahvia jatkuvasti termokseen, jos vaikka yöllä sattuu
kahvin tuska yllättämään, niin olisi jotain hörpättävää. Eemeli läksi parin viikon matkalle vaimonsa
kanssa. Hän täytti ennen lähtöä termmoksen jotta heti kotiin tultua olisivat kahvit
valmiina nautittavaksi.
Eemeli
asui Huuhanmäellä omakotitalossa ja polkupyörä oli hänelle rakas liikkumisväline.
Pyörällä hän siirtyi paikasta toiseen. Tietysti kilpaili muiden pyöräilijöiden
ja autojen kanssa soveltaen omintakeisesti liikennesääntöjä.
Osuustoimiliikkeeseen
vihittynä hän kävi ostamassa kaiken mitä tarvitsi Satamakadun kupeessa
sijaitsevasta OTK:n myymälästä. Menomatka tarjosi oivan tilaisuuden kilpailla
itsensä kanssa. Kuinka vähillä polkaisuilla pyörällä pääsee kauppaan? Eemelin
ennätys oli kolme polkaisua. Siinä ei passaa jarrutella risteyksissä.
Eemeli oli
intohimoinen kalastaja. Hänelle kunnia asia oli viedä talviverkot järveen
ensimmäisenä ja ottaa ne sieltä pois viimeisenä kalastajana. Kuulaana
aamuna pakkassyksynä Eemeli katseli omakotitalonsa pihalta taivaanrantaa.
Vaikuttaa siltä, että kohta järvet jäätyvät. Nyt verkot järveen parhaille
ottopaikoille, hän pohti ja ilmoitti vaimolle lähtevänsä viemään verkot
kesämökin kalapaikoille. Luonnollisesti vaimo yritti estellä, mutta mikään ei
pitänyt Eemeliä poissa järveltä. Reppuun rakas termos ja pari leipäviipaletta
ja Eemeli matkaan.
Aurinko on
mennyt aikaa sitten nukkumaan eikä Eemeliä kuulu kotiin. Vaimolla on hätä ja
hän soittaa palokuntaan. Pelastusryhmä lähtee katsomaan mihin verkkojen laskija
on kadonnut. Onneksi on kirkas täyskuutamoinen yö. Pelastajat katselevat
Eemelin kesämökin rannasta jäätyneelle järvelle. Jossain kaukaisuudessa näyttää
aivan kuin mies istuisi veneessä.
Pelastajat
työntävät hydrokopterin uudisjäälle ja hurauttavat Eemelin luo. Pelastettava ei
ilahdu lainkaan vaan ilmoittaa istuvansa veneessä ja tulevansa omin konstein kunhan
jää on tarpeeksi vahvaa. Onneksi pelastajat saavat taivuteltua Eemelin
mukaansa.
Sukulaiset
ja tuttavat eivät veikanneet oikein Eemelin kuolintapaa. Hän kuoli aivan
normaalisti vajaan yhdeksänkymmenen vuoden iässä. Siis suvun pitkäveto
kuolintavasta epäonnistui Eemelin itsepäisyyden takia.