Plus yksi ja miinus seitsemän




Tammikuu on jännää aikaa. Meneekö Sauli ekalla vai vasta tokalla. Ehdokkaat virittelevät äänipyydyksiään ämpäreistä mukeihin ja kirjoihin. Joulu on otollista aikaa lähestyä äänestäjiä jouluisilla korteilla. Jotkut saavat kaikkien kahdeksan hyvän joulun toivotuksen ja jotkut ehkä yhden jos sitäkään. En saanut yhtään joten kuvittelen vain millaisia kortit mahtavat olla:

Tykkyluminen maisema ja punatulkku koristeena: Munasarjoilla tasa-arvon puolesta. Hyvää joulua toivoo Merja.

Tunnelma on kuin Strömsöössä konsanaan, kuusen ympärillä iloisesti tanssivat nuoret ja vanhat. Kaunis kortti kerrassaan: Joulu (ja ehkä Nato) saapuu myös Hylkysyrjälle. God jul toivoo Nils.

 Isänmaallinen kortti johon on kuvattu Suomen lipuilla ja vaakunoilla koristeltu joulukuusi: Suomi ensin ja rajat kiinni. Isänmaallista joulua toivoo Laura.

Tässä kortissa seisoo mies tonttuhattu päässään Afrikassa savannilla, taustalla kaksi norsua: Afrikka on meille hyvin tärkeä. Hyvää joulua toivoo Matti.

Nelihenkinen perhe ruokailee tonttuhatut päässään keittiön pöydän ääressä: Meidän on tarjottava vaikeisiin yhteiskunnallisiin haasteisiin kestäviä ratkaisuja. Hyvää joulua toivoo Tuula.

Kuvakollaasissa mies kättelee leveästi hymyillen Venäjän, Kiinan ja USA:n johtajia. Hyvin arvovaltainen kortti: Suomi on ulkopolitiikassa kokoaan suurempi. Hyvää joulua toivoo Sauli.

Valokuvakorttiin on kuvattu kaksi käsikkäin kävelevää miestä huurteisten puiden reunustamalla tiellä: Maailman kriisit ja epäoikeudenmukaisuus uhkaavat meitä, jollemme puutu niihin niiden syntysijoilla. Hyvää joulua toivoo Pekka.

Kirjoituspöydän takana istuva mies on maskeerattu Kekkosen näköiseksi. Kortille tuo arvokkuutta miehen takana oleva taideteos, von Wrightin Taistelevat metsot: Taas nähtiin! Minä olen oikeassa! Katsokaa nyt miten kilpakumppanit sanovat joulun olevan 25.12. Suomessa vietetään joulua 24.12. Hyvää joulua toivoo Paavo. Jk. Vielä löytyy mukeja, kannattaa ostaa.

Tammikuun alkupäivinä ehdokkaat istuvat TV-studiossa. Katsojat ovat ymmällään mitä nämä kahdeksan mahtavat oikein tarkoittaa universumia syleilevillä puheillaan tai pieniin sisäpoliittisiin kysymyksiin juuttumisilla. 

Onneksi he roimivat toisiaan sivistyneesti korville, muuten katsojille tulisi myötähäpeä joko roimijan tai sitten roimitun puolesta. Se ainakin selvisi, että joukossa on yksi isänmaallinen, yksi Naton vilpitön kannattaja ja yksi joka on aina oikeassa.

Ohjelmaa katsoessa tulee mieleen William Shakespearen näytelmä Hamlet, siis ollakko vai eikö olla? Tai paremminkin Uusi Suomi -lehden pakinoitsija Olli Nuortevan tulkinta näytelmästä: Jos ei on ei, niin onko on on? Tietysti se on on on. Mutta eikö siis ei ole ei? Ei ei ei ole ei, vaikka on on on, jos on. Tahi ei.
    
Keijo Karhunen
24.1.2018

jk. Niinhän siinä kävi, että kaikki ilmoittivat tehneensä hyvän tuloksen. Sauli meni että hutkahti kuudeksi vuodeksi linnaan.

Takaisin