Körttipastillit

-  Myymme pastilleja körtti, eihän kukaan ole nörtti, huutaa nuorten ryhmä heti juhlaportin sisäpuolella. He seisovat körttikarkkipusseja täynnä olevan myyntikärryn ympärillä ja yrittävät kaupata innokkaasti ja hauskasti karkkejaan. No, ostanpa pussin heiltä. Läpinäkyvä pussi on viiden euron arvoinen ja täynnä vaaleanpunaisia pastilleja.

Pistän yhden suuhuni. Maistelen sitä ja samassa se hajoaa kielen päälle ja jättää aniksen maun. Toisella kerralla tulen ostamaan salmiakilta maistuvia, ihan vain vertailun vuoksi. Ne ovat vaalean harmaita väriltään, ja niissä on pieniä mustia pilkkuja. 

Makeismyyjiä on kentälläkin.

-  Osta viiden euron pussi, niin iloiseksi tulee Jussi, huutavat nuoret yhteen ääneen.
He keksivät uusia huutolauseita koko ajan. Heidän tehtäväksi on tullut herättäjäjuhlilla myydä mahdollisimman paljon körttikarkkeja herännäisnuorten toiminnan tukemiseksi. Nuoret ovat iloisia ja kesäisissä asuissaan poikkeavat muusta juhlayleisöstä. Heille näyttää myyntityö olevan mieluisaa puuhaa.

Otan toisenkin pastillin suuhuni ja imeskelen sitä. Makean maku tuntuu lävistävän olemukseni.

Aattoseurat alkavat. Kansaa on saapunut yllättävän paljon jo näin alkuun. He ovat asettuneet seurapenkeille, puiden katveeseen ja nurmikolle. On sydänkesän lämmin ilta. Puheet ja siionin virret vuorottelevat ja lintu laulaa koivun oksalla. Puheen pituuden määrittelee pussissa oleva viesti: ”Körttipastillit, puheen mittaiset, maailmalta maistuvat.”

Savolainen seurapuhuja Aku Räty on -50- 60- luvuilla syönyt seuramatkoillaan valkoisia, mintun makuisia, pyöreitä ja helposti sulavia makeisia ja tarjoillut niitä toisillekin. Jotkut väittävät, että tästä on saanut körttipastilli alkunsa.Karkit eivät sisällä nestettä, vaan jauhomainen, sokerinen seos on puristettu kokoon niin voimakkaasti, että siitä on muodostunut pastilli. Ne ovat nykyään soikean muotoisia, ja niillä on omintakeinen tuoksu, ehkä kirpeän imeläinen.

Körttipastillilla on muitakin nimiä. Jossakin päin Suomea puhutaan uskovaisten pastillista. Näitä tehtiin jonkin aikaa Taivalkoskella, vanhanaikaisen Jalavan kaupan saneeratussa navetassa.

Karkeilla on vielä sellaisia nimiä, kuin maalaisliittolaiset, Lapuan pastillit, papin pastillit ja kirkkopastillit. Onpa näitä makeisia nimitetty myös mummon yskänpastilleiksi.

Nykyään pastillit tuodaan Porvoosta suurina määrinä. Nuoret pussittavat ne talkootöinä. Samalla he saavat tavata Aholansaaren rippikoulussa tutuiksi tulleita kavereitaan.

Otan kolmannen körttipastillin suuhuni ja muistan kuinka lapsena äiti toi kirkolta tuliaisiksi pastillipussin. Otin vanhimpana lapsena pussin jakaakseni ne tasan siskon ja veljen kanssa: Minulle, siskolle, veljelle, minulle, siskolle, veljelle, minulle, siskolle, veljelle. Jos pussi loppui epäoikeudenmukaisesti, paloittelin puukolla pastillin. Sitten maiskuteltiin silmät kiinni.

Neljäs pastillikin sulaa kieleni päällä, ja alan tuntea ounastelevaa himoa ottaa vielä ja vielä, kunnes pussi on tyhjä.

Aattoseurat ovat lopuillaan, sillä nyt veisataan iltavirttä: ” Mua siipeis suojaan kätke, Oi Jeesus Herrani.” Kenelläkään ei näytä olevan kiire. Kesätuulessa naisten huivit lepattavat ja juhlayleisö voi kohdata rakkaita ystäviään kaikessa rauhassa. Moni on päättänyt jäädä juomaan iltakahveja kahville varatuissa myyntipisteissä.

”Seuraväki meitä nosta, tule tänne, pussi osta”, huutaa nuorten lausuntakuoro. Vielä juhlayleisö kuulee korviinsa päivän päätteeksi: ”Muista tänään hampaat pestä, näin hammaspeikot estä.”

Liisa Voutilainen

6.3.2018

Takaisin