Pistän yhden suuhuni.
Maistelen sitä ja samassa se hajoaa kielen päälle ja jättää
aniksen maun. Toisella kerralla tulen ostamaan salmiakilta maistuvia,
ihan vain vertailun vuoksi. Ne ovat vaalean harmaita väriltään, ja
niissä on pieniä mustia pilkkuja.
Makeismyyjiä on kentälläkin.
- Osta viiden euron pussi, niin
iloiseksi tulee Jussi, huutavat nuoret yhteen ääneen.
He keksivät uusia huutolauseita koko ajan. Heidän tehtäväksi on tullut herättäjäjuhlilla myydä mahdollisimman paljon körttikarkkeja herännäisnuorten toiminnan tukemiseksi. Nuoret ovat iloisia ja kesäisissä asuissaan poikkeavat muusta juhlayleisöstä. Heille näyttää myyntityö olevan mieluisaa puuhaa.
He keksivät uusia huutolauseita koko ajan. Heidän tehtäväksi on tullut herättäjäjuhlilla myydä mahdollisimman paljon körttikarkkeja herännäisnuorten toiminnan tukemiseksi. Nuoret ovat iloisia ja kesäisissä asuissaan poikkeavat muusta juhlayleisöstä. Heille näyttää myyntityö olevan mieluisaa puuhaa.
Otan toisenkin pastillin suuhuni ja
imeskelen sitä. Makean maku tuntuu lävistävän olemukseni.
Aattoseurat alkavat. Kansaa on
saapunut yllättävän paljon jo näin alkuun. He ovat asettuneet
seurapenkeille, puiden katveeseen ja nurmikolle. On sydänkesän
lämmin ilta. Puheet ja siionin virret vuorottelevat ja lintu laulaa
koivun oksalla. Puheen pituuden määrittelee pussissa oleva viesti:
”Körttipastillit, puheen mittaiset, maailmalta maistuvat.”
Savolainen seurapuhuja Aku Räty on
-50- 60- luvuilla syönyt seuramatkoillaan valkoisia, mintun
makuisia, pyöreitä ja helposti sulavia makeisia ja tarjoillut niitä
toisillekin. Jotkut väittävät, että tästä on saanut
körttipastilli alkunsa.Karkit eivät sisällä nestettä, vaan
jauhomainen, sokerinen seos on puristettu kokoon niin voimakkaasti,
että siitä on muodostunut pastilli. Ne ovat nykyään soikean
muotoisia, ja niillä on omintakeinen tuoksu, ehkä kirpeän
imeläinen.
Körttipastillilla on muitakin nimiä.
Jossakin päin Suomea puhutaan uskovaisten pastillista. Näitä
tehtiin jonkin aikaa Taivalkoskella, vanhanaikaisen Jalavan kaupan
saneeratussa navetassa.
Karkeilla on vielä sellaisia nimiä,
kuin maalaisliittolaiset, Lapuan pastillit, papin pastillit ja
kirkkopastillit. Onpa näitä makeisia nimitetty myös mummon
yskänpastilleiksi.
Nykyään pastillit tuodaan Porvoosta
suurina määrinä. Nuoret pussittavat ne talkootöinä. Samalla he
saavat tavata Aholansaaren rippikoulussa tutuiksi tulleita
kavereitaan.
Otan kolmannen körttipastillin suuhuni
ja muistan kuinka lapsena äiti toi kirkolta tuliaisiksi
pastillipussin. Otin vanhimpana lapsena pussin jakaakseni ne tasan
siskon ja veljen kanssa: Minulle, siskolle, veljelle,
minulle, siskolle, veljelle, minulle, siskolle, veljelle. Jos pussi loppui epäoikeudenmukaisesti,
paloittelin puukolla pastillin. Sitten maiskuteltiin silmät kiinni.
Neljäs pastillikin sulaa kieleni
päällä, ja alan tuntea ounastelevaa himoa ottaa vielä ja vielä,
kunnes pussi on tyhjä.
Aattoseurat ovat lopuillaan, sillä nyt
veisataan iltavirttä: ” Mua siipeis suojaan kätke, Oi Jeesus
Herrani.” Kenelläkään ei näytä olevan kiire. Kesätuulessa
naisten huivit lepattavat ja juhlayleisö voi kohdata rakkaita
ystäviään kaikessa rauhassa. Moni on päättänyt jäädä juomaan
iltakahveja kahville varatuissa myyntipisteissä.
”Seuraväki meitä nosta, tule
tänne, pussi osta”, huutaa nuorten lausuntakuoro. Vielä
juhlayleisö kuulee korviinsa päivän päätteeksi: ”Muista
tänään hampaat pestä, näin hammaspeikot estä.”
Liisa
Voutilainen
Takaisin