Helluntai on herkkää aikaa. Tästä
juhla - ajasta on paljon tehty kauniita runoja ja romaaneja,
sävellyksiä ja lauluja. Luontoa seuraavat ihmiset ovat heränneet
aikaisin aamulla. He ovat ottaneet eväskorinsa ja lähteneet
vaeltamaan polkuja lampien ja lähteiden reunoille kuuntelemaan
metsän ääniä ja lintujen valtavaa laulukonserttia tai
sooloesityksiä. Eino Leino kirjoittaa runossaan
Mä metsänpolua
kuljen:
Mä metsän polkua kuljen
kesä-iltana
aatteissain
ja riemusta
rintani paisuu
ja ma laulelen,
laulelen vain.
Tuoll`lehdossa
vaaran alla
oli kummia
äskettäin,
niin vienoa,
ihmeellistä
all` lehvien
vehreäin.
Minä miekkonen
vain sen tiedän,
minä vain sekä
muuan muu
ja lehdon
lempivä kerttu
ja tuoksuva
tuomipuu.
Me suomalaiset erikoisesti ymmärrämme
tämän alkukesän ihastelun, suorastaan lumon, sillä takanamme on
pitkä pimeä talvi, jolloin koko luonto on nukkunut tai ainakin niin
luulemme. Kevään nopeasti edetessä, alkaa valo paljastaa likaiset
ikkunat. Niinpä me pesemme ne puhtaiksi helluntain alla, ripustamme
kevyet verhot, jotka heilahtelevat kesätuulessa.
Ajattelen muinaisia savupirttejä
pärevalkeineen, kuinka sen aikaisilla ihmisillä oli todella pimeää,
savuista ja kylmää. Ei ihme, että helluntain aika oli heille yhtä
valon juhlaa.
Luonnolle helluntai ei ole pelkkää
juhlaa, vaan kiihkeää kilpailua parin etsimisessä. Pesiä
rakennetaan ja munia munitaan. Sammakon kutua ilmestyy ojapahasen
sammaloituneeseen lätäkköön.
Entä me ihmiset? Mistä sanonta, ”
jos ei heilaa helluntaina niin ei koko kesänä”? Nuorelle on suhde
toiseen sukupuoleen arkaa ja epävarmaa, niinpä sanonta on melko
kova ja pakonomainen ja voi masentaa monet. Aleksis Kivi on
kirjoittanut vuonna 1866 Helavalkea runossaan:
Öillisten liekkien lumovas loistees nähdessään neidon kasvot
Nyt moni
poikanen polttavast tuntee
Lempensä
ensimmäisen.
Suloisia ovat ensi halaukset ja
suudelmat. Uskaltaa tuntea toinen lähellä ja olla vain. Yölintu
laulaa.
Helluntaiheila voi olla hetken tai
jäädä koko kesäksi tai jopa koko elämäksi. Jos helluntaina ei
ole onnistunut, uusi heila voi ilmestyä toisen tilalle vaikka
juhannuskokolla.
Ei lempi ja rakkaus helluntaihin tai
juhannukseen jää. Me kaikki kaipaamme rakkautta. Arvo Turtiainen
runoili 1955 Minä rakastan - runossaan:
Minä rakastan leipää ja lihaa,
minä
rakastan viiniä ja laulua,
minä rakastan
lapsia ja kauniita naisia,
minä rakastan
vanhoja eukkoja
ja itsekseen
turisevia ystävällisiä ukonturilaita.
Liisa
Voutilainen