Herätessäni
ajattelen, että on aamu, mutta kun katson kelloa, totean nukkuneeni vain
tunnin. Hiljaista on ja pimeää. Kerrostalostamme ovat kaikki käyneet yöpuulle,
sillä valot ovat sammuneet.Istahdan
ikkunan ääreen ja laitan viltin ympärilleni. Annan katseeni viipyä pitkään
pimeydessä kunnes erotan äärirajoja taivaan tummuudesta.
On
sydäntalvi ja yö.
Elämä
tuntuu pysähtyneen.
Eräs
taiteilija kertoi löytäneensä pimeyden värimaailman aikaisempien värielämystensä
sijaan. Pimeydessä on paljon erillaisuutta. Se on ihmeellistä hänen mielestään.
Niin on minunkin mielestäni. Pimeys
sisältää kätkettyjä asioita: Onko talvisessa metsässä elämää? Kuka voi väittää,
että puiden silmut eivät palellu, miten ihmeessä talven linnut pysyvät hengissä?
Entä muut eläimet? Miten muurahaiset
nousevat kohmeisina, kevään loputtomiin puuhiinsa, auringon lämmittäessä ensi säteillään
heidän kotiaan, muurahaiskekoa.
Katselen
tähtitaivasta..
Tunnen
joitakin metsän eläimiä, jotka taistelevat elämästään lumen ja pakkasen keskellä.
Valkoisiksi muuttuneet jänikset etsivät ruokansa öiseen aikaan puun ja
pensaiden varvuista ja rungoista. Päivät ne nukkuvat lumikinoksiin
kaivautuneina. Samoin tekevät lumeen majapaikkoja lumikot ja kärpät. Sudet
etsivät näitä saaliikseen.
Majavat
asuvat lammikon pohjalle tehdyssä pesässä.
Yhdessä pesässä on monelle perheelle asuinsija. Ne touhuilevat siellä päivät
pitkät, ja noukkivat pohjasta ruokansa. Kettu ulvoo kiima-aikana helmikuussa
aukeilla paikoilla kuten järven jäällä. Se nukkuu öisin lumessa tai latojen
alla. Hirvet
makoilevat lumella puiden suojassa, keräillen voimiaan tulevaa valoisaa aikaa
varten.
Metsässä
on elämää.
Keitän
teetä ja käärin tiukemmin viltin ympärilleni.
Katson
kauas metsän rantaa. Se näyttää elottomalta.
Monenlaisia
hyönteisiä on puitten halkeamissa, joita tikat etsivät. Vesissä talvehtivat toukkina ja
kotelo-vaiheisina iki-ihanat perhoset.
Entä
linnut?
Tutut
talvilinnut, kuten punatulkut, varpuset ja tiaiset nukkuvat talviöinä oksien
suojissa lähellä toisiaan. Reunimmaiset vaihtavat vuorotellen keskelle
paikkansa, saadakseen toisiltaan tasapuolisesti lämpöä. Koskikara-
lintu on mielenkiintoinen. Se hyppii yksinään avoimien vesien varsilla ja
pyydystää pohjavedestä vesiperhosen toukkia ruuakseen. Talvisessa
metsässä asustelee vielä kana- ja varislintuja, tikkaita, ja monia muita
lintuja. Pöllöt viheltelevät kevättalvi- illan hämärissä.
On
pimeää ja kylmää, mutta kaikella on tarkoituksensa ja paikkansa tässä
maailmassa, niin eläimillä kuin ihmisilläkin. Karhu
nukkuu talvipesässään ja synnyttää sinne pienet poikaset. Sen
selkä on karhea ja pehmeä. Silitän sitä. On vähän ahdasta ja huono ilma, mutta
tässä on hyvä olla.
Liisa Voutilainen
15.02.2018 Takaisin