Isäntä on tehnyt jokunen vuosi
sitten puita säästävää savottaa, mökkiläiset iloitsevat vuosi vuodelta anteliaimmiksi
muodostuneista marikoista. Räksät tuovat ilmoituksen siniseksi muuttuneiden metsän
terveisten tipahdellessa pihamaalle. Mummi on käynyt muutaman kerran
tutkailemassa, että joko on aika mennä? Tänään on se hetki koska mättäät ovat
värjäytyneet syvänsinisiksi.
Kalevi
kävelee mummin vieressä miehekkäänä: kumisaappaat, rönttävaatteet ja isän päässä
pyörivä lippahattu. Kädessä heiluu reilun litran vetoinen uutuuttaan hohtava pärekori.
Pojasta se on hieno, kantokahva ja panta ovat saaneet vihreän värin. Mummi tiesi,
että lahjan myötä hän saa Kalevista marjakaverin.
Lyhyen
kävelyn jälkeen mummi osoittaa Kaleville mustikoita pullollaan olevan mättään.
Hän tietää, kuinka tärkeää lapselle on onnistumisen tunne. Marjastajat
aloittavat poiminnan. Mummi rummuttaa sinkkisangon pohjaa suurilla kypsillä
mustikoilla ja aina välillä vilkaisee Kalevin suuntaan.
Pojasta
on mukavaa kuunnella miten mustikat tupsahtelevat korin pohjalle aina siihen
saakka kun pohja on täyttynyt vähitellen ja kohta koriin tipahtelee mustikoita
harvakseen, mutta sitäkin enemmän suuhun. Kalevin naama värjäytyy suun
ympäriltä vähitellen siniseksi leviten vähän kerrassaan poskien kautta korviin
saakka.
Mummi
on saanut ämpärinsä melkein täyteen. Hän on katsellut hellyyden silmin seuralaistaan
ja huomaa pojan väsähtävän. Mummi menee istumaan kannon päälle ja kaivelee
kassiaan:
–
Tuuha sie huilaamaa. Juuvaa täs marjastuskofit ja syyvää mustikkaleivät.
Kalevi
ei aikaile taukokutsusta. Mummi ottaa kassistaan voipaperikäärön jonka sisällä
on aamulla leivottuja ja voilla päällystettyjä rieskakakkuja. Hän laittaa
käärön hameensa päälle. Marjaämpäristä mummi ottaa kourallisen vastapoimittuja
mustikoita ja taputtelee marjat helläntiukkaan leivän päälle.
Kukalliseen
posliinikuppiin mummi kaataa villasukan kätköstä piilottelevasta pullosta,
kermalle ja sokerille tuoksuvaa kahvia. Kalevi istahtaa viereiselle kannolle
juomaan kahvia ja nauttimaan marjastusherkkua.
Yksinäisen
haavan oksalle istahtaa räkatti ilmaisemaan paheksuntansa kutsumattomista
vieraista.
Keijo Karhunen