Varhain aamulla juna lipuu kohti
pääkaupunkiseutua. Tärkein asia on Mellin tapaaminen.
Tikkurilassa poistun kyydistä ja
päivän ohjelma alkaa.
Ensimmäiseksi menen Liukkosen
Jaakon kyydissä Tulkin suvun kokoukseen ja sen päätyttyä Krista,Eetu ja Melli
hakevat minut luokseen Käpylään. Kodissa odottaa suuri koira, joka heti tekee
kanssani tuttavuutta. Melli ensin vierastaa minua, mutta pian hän kyhmyttää jalkojani
haluten leikkiä kanssani.
Melli on parin viikon kuluttua
yhdentoista kuukauden ikäinen tyttö, joka kasteessa on saanut nimen Melinda
Pihla Väänänen. Kastetilaisuudessa toukokuussa sain toisen kerran elämäni
aikana yllätyksen, mutta nyt en sanonut ääneen ihmetystäni. Melindan isän Eetun
nimen kuultuani sanoin :”Kauhea mikä nimi.” Vuosia sitten Suonenjoella oli Eetu
ja hän aiheutti käytöksellään nimen pilaamisen. Nyt tykkään Eetun nimestä ja
Melindakin tuntuu sopivalta nimeltä. Isoukki ei ikinä muista tytön nimeä
opetuksesta huolimatta, mutta Mellin hän tunnistaa.
Kristalla on kaverin synttärit,
joten olemme muutaman tunnin kolmen kesken. Asetumme syömään Eetun laittamaa ruokaa. Melli istuu omalla
tuolilla ja katson ihmeissäni, kun Eetu puhdistaa pöydän hänen edestään ja
nostelee ruokia siihen. Itsenäinen neito ei hyväksy lusikkaa eikä lautasta. Pöydältä
hän mättää ruokaa sormin suuhunsa ja koira lattialla toimittaa siivoojan
virkaa. En muistanut kysyä kuinka homma on hoitunut matkoilla. Ehkä hän on
silloin vielä on ollut rintaruokinnalla.
Vuosi sitten tammikuussa hän
teki ensimmäisen ulkomaanmatkansa äidin masussa Meksikossa, mutta tämän vuoden
tammikuun hän vietti Kuubassa. Tämä hymyilevä tyttö oli ollut
paikkakuntalaisten ihailun kohde. Usein kuultu sanottuna:”Vahva tyttö.” Minä
Suurmamma en ole koskaan viettänyt niin pitkää tammikuuta kuin nyt. Jokaisena päivänä
laskin kauanko he vielä Kuubassa viipyvät. Ei kai sinne tule maanjäristystä tai
muuta onnettomuutta, sitä mietin. Tämmöisiä hupsuja me mummot olemme.
Nyt meidän leikit jatkuvat.
Mellillä on lattialla paljon leluja ja niitä hän esttelee minulle. Hänellä on särkymätön
isohko pyöreä peili. Hän katsoo siihen ja ottaa sivuun ja taas katsoo tämän
toistuessa vielä muutaman kerran. Kukahan peilissä oli? Siinä hänellä
miettimistä. Täytyy vielä näyttää Suurmammalle ylösnousu ja pöydän sivua kävely.
Istun junassa ja kertaan päivän
tapahtumia. Paljon mahtuukin yhteen päivään. Voimakkaana mielessä
MELINDA – MELLI - SUURMAMMAN KARAMELLI.
Reetta Väänänen