Ettei häntä hyljättäisi



Syksyn lehti leijaa
rikkoo tyynen veden pinnan
särkee kauniin kesäillan
kylmä tuuli sielua heijaa.

Äänetön huuto kiirii
lapsen mykästä olemuksesta
suurten silmien aukkoihin hiipii
pelon peto musta.

Paljas sydän itkee
etsii toista, turvaa
huulet hymyää ja hurmaa
omat toiveet kitkee.

Rakkauden nälkä on loputon
mikään määrä ei riitä
lapsen pitää varmistua siitä
                      ettei häntä hyljättäisi.



Marketta Isotalo
16.3.2018


Takaisin