Se leijailee ylleni hiljalleen,
maalailee maailmaa sinisen vivahteilla
lempeästä vaaleasta samettiseen mustaan.
Ei se ryntää päälleni kuin etelän mielistelevä hidalgo
vaan lempeän pimeyden rakastajan lailla.
Se kutoo verkkonsa huomaamattani
kietoo minut unen taianomaiseen peittoon.
Pimeys olkoon majani öinen.
Marjut Kekäle