Trooppiset
yöt valtaavat elokuun. Taivas on sinisamettinen hoitaen höyhenpeiton virkaa.
Jättiläiseksi kasvanut kuu maalaa maiseman hopeisen aavemaiseksi.
Päivät ovat hikisiä yllättävän helleaallon
kynsissä ja yöt tukalaa tukalampia. Kostea seisova lämpö käärii alastomina
nukkumista yrittävät hikinoroseen vaippaansa.
Kalevi nautti vaimonsa seurasta ja kävelystä
rantakujia pitkin. Järven pinta toimi tähtien peilinä. Kotona odotti herkullinen iltapala:
katkarapuja paahtoleivällä ja kuohuvaa laseissa. Kalevi nukahti tapansa mukaan
ilman yrittämistä. Avoimesta makuhuoneen ikkunasta tunkeutuu sisälle lämpimän
kosteuden lisäksi ohikulkijoiden ääniä: rauhallista puhetta johon sekoittuu iloisia
naurahduksia.
Lyhtypylväs harkitsee valaiseeko se katua,
vai käskeekö lamppunsa pysyä pimeänä. Kuin kiusallaan se päätti toimia
vilkkuvalona. Kelmeä valo, silloin kun se palaa, voittaa vaivoin taivaalla
hymyilevän kuun. Lamppu kyllästyy pähkäilyyn ja sammuttaa itsensä.
Kalevi kuulee linnunlaulua. Mikä lintu laulaa elokuussa? Sitten Kalevi
havahtuu ja linnunlaulun lähde selviää! Vieressä rauhattomasti pyöriskellen
nukkuva vaimo ääntelee omia aikojaan yöllisiä ääniään.
Kalevi huomaa olevansa hiestä märkä. Hän
pyörähtää pari kertaa kyljeltä toiselle nihkeillä lakanoilla ja nousee lopulta
varoen ylös. Tämä on jotain outoa. Yleensä hän nukkuu samoilla sijoillaan
aamuun saakka. Vaimo jatkaa rauhatonta nukkumistaan.
Kylpyhuoneessa Kalevi huuhtelee kasvonsa.
Pesu viilentää oloa. Mies hiipii keittiöön ja ottaa pitkän huikan jääkaapin
viileydessä lymyilevästä kuohuviinin lopusta.
Hän katselee keittiön ikkunasta ulos.
Kuinka rauhallista ulkona onkaan! Pensaiden suojaama piha öisessä valossa on
uskomattoman kaunis. Kalevi hiipii ovelle ja aukaisee sen varovaistakin
varovaisemmin. Hän ei halua herättää vaimoaan.
Kalevi istahtaa ulkoportaille. Karkea
betoni tuntuu kutittavalta paljaan takamuksen alla. pimeys ja tiheät pensaat
kätkevät miehen satunnaisten ohikulkijoiden katseilta. Kalevi nauttii kaupungin rauhasta hiljaisella
pihalla. Jänis loikkii pihakäytävällä huomaamatta talon isäntää ja melkein
kompastuu Kalevin jalkoihin. Pupu säikähtää pompaten paikallaan. Pian se kirmaamaan
takaisin sinne mistä tulikin.
Kalevia hymyilyttää jäniksen hypintä. Taisi
olla matkalla herkuttelemaan portaiden vierustan orvokkipenkkiin. Kukat ovat uskomattoman kauniita kuun
maalaamassa valossa. Mies laskeutuu polvilleen kukkapenkin viereen poimimaan
orvokkikimppua: – Laitan nämä vaimon yöpöydälle maljakkoon, pohtii Kalevi.
Avoimelta ovelta kuuluu kolahdus ja
uniltaan herännyt vaimo seisoo suu ymmyrkäisenä. Huomatessaan miehensä
polvillaan kukkapenkin vieressä niin hän saa sanottua:
– Mikä ihme sinulla on? Koskeeko? Kutsunko
sairasauton, satelee kysymyksiä joihin Kalevi ei ehdi vastata vaan seisoo
sanattomana kukkapenkin vieressä orvokkikimppu kädessään.