Takana kirkon tuttu hahmo
iltaruskoa vasten
pakkasen kovettama hanki
askelten alla narskuva
kantaa jalankulkijaa
hiljaisenviikon messusta
Vuosia sitten
mummun kanssa
ensimmäisen kerran pääsiäiskirkossa
en ymmärtänyt
miksi Jeesusta kidutettiin
ja miksi minäkin
olin syyllinen
Katso hän nauloin puuhun nyt lyödään!
Siksi jo sammuu päiväkin pois.
Ah, verivirrat haavoista vuotaa!
Muista,
hän kärsii tähtesi sun!
Mummu käski niistää nenän
ja heretä itkemästä
kirkossa piti olla hiljaa
hän selittäisi sitten kotona
.
En ole vieläkään ymmärtänyt
ehkä ei ole tarkoituskaan
vain messun
viimeisen rukouksen
Sinun on maa, Jumala,
sinun on tämä paikka, maa jalkojemme alla,
ilma jota hengitämme
sinun on tämä paikka, maa jalkojemme alla,
ilma jota hengitämme
Sinua me rukoilemme koko maailman puolesta.
Se on minulle riittänyt.Aino Tapaninen
17.3.2018
Takaisin