Aatonaattoilta
alkoi jo hämärtyä, kun lähdin lähikauppaan.Vaikea
oli löytää aineita, joista suurin osa oli minulle vieraita. Kun
kolmannen kerran ohitin ostoskärryineni myymälän kassan, tuli
kassaneiti kysymään, tarvitsenko apua. ”Kyllä minä tarvitsen,”
vastasin, sillä olin löytänyt ainoastaan pienen
raakasuklaapatukan. Hän tuli auttamaan, sillä ostoslistani oli
pitkä. Löysimme kookosöljyn ja kuorellisia manteleita,
ruususuolan, mutta missä olivat bourbonvanilja, kaakaovoi,
mantelimaito ja niin edelleen. Neidin piti mennä kassalle ja
myymäläpäällikkö tuli kanssani jatkamaan. Kookoskerma ja kurkuma
löytyivät. Mutta toco-jauhe, sitä ei tässä pienessä
lähikaupassa ollut. Mitenkähän tärkeä se oli kakussa, mietin
mielessäni
-
Toco-jauhe kuuluu Puhdistamo-tuotteisiin, mutta meillä ei sitä nyt ole, sanoimyymäläpäällikkö.
Kun kaikki muut aineet olivat kärryssäni, lähdin kotiin ja huokailin laskua. Mieleeni tuli cashew-pähkinät. Niitä en muistanut ostaa. Kauppaan takaisin tullessani, kassaneiti aivan säikähti, etteikö minusta pääse eroon ollenkaan. Pähkinät löytyivät ja kotiin päästyäni aloin välittömästi valmistaa leivonnaista.
Kakun
pohjaa en saanut yhtenäiseksi, sillä raakasuklaapatukka oli aivan
liian pieni pohjan sidosaineeksi. Sitkeän ja luvattoman pitkän
työvaiheen jälkeen sain irtovuokaan kakun pohjan, minkä sitten
laitoin pakastimeen kovettumaan.
Aloin
tehdä kakun täytettä. Olin hetkeksi laittanut pähkinät likoon,
mutta ne olisi saanut olla pitempään vedessä. Kova työ oli
murskaamisessa, sillä en löytänyt sopivia välineitä
työvaiheeseeni. Yritin vasaralla ja veitsellä, mutta en saanut
liukkaita ja sitkeitä pähkinöitä nujerrettua. Osa jäi
kokonaiseksi.
Uuden
vuoden aatonaattoilta alkoi pimentyä. Olin päässyt täytteen
teossa siihen vaiheeseen, että toco-jauhetta pitäisi lisätä. Seos
oli suoraan sanottuna litkua, ehkä juuri kyseinen jauhe sitä
kiinteyttäisi.
” Keskustan
kaupat ovat auki”, totesin mielessäni ja lähdin kassi
kainalossa illan pimeyteen. Onnekseni supermarketissa oli vielä
tuttu lihatiskin myyjä. Kysyin häneltä, missä oli
Puhdistamo-tuotteita. Hän katsoi minua ja kysyi, että alanko näin
myöhään pesemään saunaa. ”Voi ei, vaan tuotteiden joukossa on
toco-jauhetta, jota tarvitsen,” vastasin. Kiersimme myymälää
etsien luontaistuotehyllyjä. Löysimme ne ja Puhdistamo-tuotteita,
mutta toco-jauhetta ei siellä ollut.
Kotiin
päästyäni aloin jatkaa täytteen tekemistä. Humautin lämpimässä
vedessä notkistumassa olleet kaakaovoin ja kookosöljyn litkun
sekaan ja aloin vatkata. Löysää oli täyte, mutta laitoin sen
kuitenkin pohjan päälle ja jääkaappiin yöksi.
Ihme,
täyte oli aamuun mennessä hyytynyt ja pysyi koossa. Päällistä en
saanut kakulleni, sillä vatkasin kookoskermaa liian kauan ja se meni
voille. Kulhossa oli vain kiinteä voinokare ja lientä.Kurkuman
ja tyrnimehun kellastama kakku oli kuin pää ilman hattua.
Aamupäivällä
soitti siskoni poika, että he eivät pääse tulemaan luokseni, vaan
minut haetaan heille. Vartin kuluttua siskoni ilmoitti odottavansa
minua autossa.
-
Mitä minä vien tuliaisiksi? Täydellinen tyrnikakku tutisi jääkaapissa ilman päällistä.
Hetken
seisoin eteisen peilin edessä ja katsoin itseäni. Huolen täyttämät
silmät ja uupuneet kasvot sanoivat itselleni: ” Ota kakku
mukaasi.”
-
Mitä sinä kannat käsissäsi? sisko kysyi
-
Kakkua, vastasin.
Riemullisten
alkuhalausten ja vuoden ikäisen, ihanan pienokaisen korkealle ja
alas hypittämisen jälkeen kutsuttiin pöytään.
Nostin
oman Täydellisen tyrnikakkuni pöytään ja ilmoitin, että sitä
voi kaikki syödä. Vähän ihmeteltiin kakun erikoisen syvää,
keltaista väriä.
-
Olkaa hyvät vain, sanoin.Kun hytisevän kakun täytteeseen iskettiin kakkulapio, se upposi hujahtaen, mutta pohjaa ei oikein kukaan saanut murrettua. Täytyi nousta seisomaan ja käyttää hartiavoimia.
-
Hyväähän tämä on, sanottiin. Niinhän tällaisissa tilanteissa kuuluukin sanoa, ajattelin.
Kuulin
seuraavana päivänä, että kakku oli ollut erinomaista ja pohjakin
oli pehmentynyt helposti leikattavaksi.
-
Ei ollut muruakaan jäänyt
Liisa Voutilainen