– Top, top! Älähän nyt heti lähe ajamaan. Vaikka kuinka kauan oot istunu siinä vieressä, ei sillä ajamaan opi. Opetellaanhan ensin polkimet ja vaihteet.
– Kyllä minä ne jo osaan. Oon ajanu ennenkii.
– Ai, sillon kun yritin opettaa heinäpellolla? Ajoit Mossen mutkassa raunioon ja siihen se opettelu sitten jäi.
– Niin jäi. Mitäs käskit mutkassa vaihtaa.
– Niinpä! Minun syyhän se tietenkin oli.
– Hiltusen Pertti on opettanut.
– Ai, se vanha automyyjä? Ja työaikana?
– Niin. Me saahaan opetella sillä tontilla kunhan ei mennä kadulle. Onhan autokaupan työntekijöillä oltava ajokortti. Siellä on hyvä kierrellä autojen ja traktorien seassa.
– Jos ee satu ajamaan uuven Peugeotin kylykeen, jos Pertti käsköö vaihtaa mutkassa.
– Eipä käske, enkä oo sattunu. Jos sattuskin, siinä on korjaamo vieressä ja vakuutus maksaa.
– Mutta tässä Saabissa on rattivaihe.
– Oon rattivaihteisellakin ajanu ja automaattivaihteisella. Se tökkäs kyllä vähän seinään kun läksin liikkeelle, mutta ei sattunu mittään.
– No alapa sitten ajella ja näättee taitos.
Kohtalaisen hyvin ”autokoulu” aviomiehen opettamana sujui, minkä tämä nyt joutui silloin tällöin painamaan paniikkijarrua.
– Elä luistata kytkintä
– Koeta lähtee liikkeelle tasasesti.
– Elä kaasuta niin kovasti.
– Taas sinä oikasit. Pysy omalla puolella.
– Koeta opetella vaihtamaan niin, että ee nykäse.
Etukäteen meitä varoitettiin, että erohan siitä tulee, kun aviopuoliso opettaa. Ei tullut, vaikka kerrankin jätin ”opettajan” tien laitaan. Mikään ei tuntunut sinä päivänä oikein kelpaavan. Kun mies painaisi jarrua, nousi autosta ja sanoi vaihtavansa kuskia, polkaisin kaasua ja jätin opettajan seisomaan tien laitaan. Siitäkin selvittiin, kun kaduin pian, käännyin takaisin ja luovutin ohjakset opettajalle,
Sain aikanaan ajokortin, toisella yrittämällä. Ensimmäisellä kerralla taskuparkkeerauksessa eturengas käväisi kävelykadun puolella. Toisen virheen tein, kun tottelin oikealta kääntyvän auton kuljettajan merkkiä ja käännyin ensin. Toisella kertaa ei tullut yhtään ajovirhettä. Opettajaltani en sen sijaan päästötodistusta koskaan saanut.
 | |
Matkalla valkovuokkomäelle. Kuva kirjoittajan. |
– En.
– Nyt ajat taas liian kovasti.
– Enkä aja. Tässä on satakakskymppiä.
– Niin, mutta sinulle pittää riittee satanen.
– Joo, joo, ja jäähä toisten jalkoihin.
– Onhan siinä kiireisemmille toinen kaista.
Sairastuttuaan mieheni joutui istumaan aina pelkääjän paikalla. Opettamista hän ei sittenkään lopettanut ja piti edelleen huolen, että autoon vaihdettiin aikanaan öljyt ja renkaat, tehtiin huollot jne
Viime kesänä ilmestyi kojelautaan jakoavaimen kuva. Mieheni ei ollut enää neuvomassa ja pyysin poikaani katsomaan, mitä pitäisi tehdä. Selatessaan auton papereita hän huomasi, että olin ajanut jo kolme kuukautta katsastamattomalla autolla. Onneksi en ollut sattunut ratsiaan.
Aino Tapaninen
Takaisin
Aino Tapaninen
Takaisin