Kerron elämän
toellisuuesta Kuopion kaapunnissa yli sata vuotta sitten. Jopa pistäyn
1800-luvullakkii. Anoppini Sofia oli innokas kertoja ja muisti paljon
entisyyestä.
Sofian lähisukulaiset asuivat Suokaulla ja heillä oli
liike sekä isäntä oli tunnettu kaapuntilainen. Lapsista vain kaksi saavutti
aikuisuuen.
Ensmäinen juttu
Täti kutsui molemmat tyttärensä jouluksi luokseen.
Toinen neidoista oli kihloissa ja saapui sulhasineen lapsuuden kotiin. Toinen
taas opiskeli lakia ja asui kotona. Täti sai käsiinsä ensimmäisenä kirjepostin.
- Mittee tuo Helmille tullut kirje muistuttaakin Milman sulhasen käsialloo!
Täti ei voinut olla avaamatta kirjettä. Olihan hän oikeessa. Tuli jouluaatto ja
perhe istui ruokapöydässä. Täti kaivoi kirjeen hammeen taskusta ja luki ieneen
Milman sulhasen kirjuttaman rakkauskirjeen Helmille. Siihen loppui siskosten
suhe. He eivät koskaan enää elämänsä aikana toisiaan tavanneet.
Toinen sisko järjesti itselleen kaiken ommaisuuen,
jonka teon hän osasi tehä ammattistaan johtuen. Anoppini kertoi Helmin ennen
sodan alkua ostaneen pakoittain kankaita, joista hän teki vaatteita
varattomille lapsille. Kerrotaan Helmin kuoltua talojen vinneiltä löytyneen
pilaantuneita kangaspakkoja.
Sofian perheineen vieraillessa Milman luona Vaasassa
sota-ajan jälkeen muisteltiin yhteistä aikaa Kuopiossa, mutta Helmistä ei
puhuttu.
Toinen juttu Suokaulta ja tädistä
Täti puhisti katua lumesta ja nuapur teki samoin
toisella laialla. Täti huusi kauppiaan rouvalle:"Hyvvee huomenta
Rouva." Tämä kohotti nenneensä vieläkin ylemmäs ja oli iänetön. Täti ei
ollut iänetön vaan ilmaisi tunteensa huutaen: "Tule pois hyvä päivä, et
ole paljon pilaatunna käävessäs."
Kolmas juttu erään herrasväen piiasta
Rouva käski piian tuomaa hallista sipulia, persiljoo
ja tilliä. Kaksi tuotteista piika pyysi, mutta sitte alko kakistella oudosti.
Kaappias kysyi iäntään korottaen:" Mittee se rouva vielä käski."
Viimein piika änkytti hiljaisesti:"Häpyheinee."