Tuomelan tupa täyttyi kyläläisistä pikkuhiljaa. Pitkälle pöydälle
kannettiin mitä erillaisinpia tavaroita leipäjuustosta puukauhoihin, jopa puusaaveihin asti. Saavit pantiin lattialle,
pöydän viereen. Oli alkamassa Ruuskankylän Maanmiesseuran Naisjaoston
huutokauppa. Huutokauppoja Naisjaosto piti vuodessa kahdet niin keväällä kuin
joulun alusaikanakin.
Ulkona oli pieni pakkanen. Hevosista nousi hienoinen höyry,
sillä ne olivat joutuneet juoksemaan.
Kankaan isäntä nosti perunasäkin selkäänsä reestä ja toi
tupaan. Miettisen Uuno lahjotti ruisjauhoja huutokauppaan. Emännät kaivoivat
pusseistaan ja koreistaan kuivakakkuja ja nisulettejä. Käsityötaitoiset emännät
olivat tehneet kauniita esiliinoja, neuloneet villatakkeja ja - puseroita,
sukkia ja lapasia mielin määrin. Lapset halusivat askarrella enkeleitä,
joulupukkeja ja tonttuja. Pöytä alkoi olla aivan täynnä huutokaupattavaa. Sanna ja Aili olivat saaneet tehtäväkseen myydä täytekakkuarpoja.
He kulkivat tuolirivien välissä touhukkaina. Melkein kaikki ostivat kakkuarvan,
mikä maksoi markan.
Kahvi tuoksui ja niin myös navetanhajuakin oli ilmassa. Kyläläiset olivat kiireesti tehneet navettatyönsä
joutuakseen huutokauppaan. Nyt he juttelivat innoissaan toistensa kanssa.
Sannan äiti ja Konttisen Tyynen istuivat vierekkäin kahvikupit käsissään ja
keskustelivat niin kuin ystävät aina keskustelevat. Meidän perhe ja Konttiset
vierailimme useasti toisissamme. Isä oli meklarina, kuten aina. Hän osasi sujuvasti ja
hauskasti huudattaa kyläläisiä
kilpailemaan tavaroista ja näin nostattamaan huutokaupan saldoa.
-Onpas täällä taasen
hieno kooste kyläläisten taidoista, isä aloitti, ja otti käteensä
askarrellun enkelin. -Mitäs maksetaan tästä
kauniista enkelistä, hän kysyi. -Se
on minun tekemä, huusi pieni Maija. - No
niin, sitäkin suuremmalla syyllä kaikki nyt kilpaa huutamaan, isä sanoi. - Tulevina öinä, miksei päivisinkin kaikkialla
liikkuu nyt jouluenkeleitä, hän jatkoi. Miettisen Helmi sai sen markalla. -
Lystilän poikien tekemä saavi, katsokaa,
kuinka hieno ja tarpeellinen tämä on. isä sanoi – ja
tuolla on vielä toinenkin, hän jatkoi.
Näin eteni huutokauppa. Meklari jatkoi: - Tässä on iso pussi ruisjauhoja. Ruis on
arvokas huutokauppatavara, sillä sitä kasvatetaan runsaan vuoden. Kaikki
kylässä tiesi, kuinka suuritöinen oli rukiin viljely ja että kuinka hallan arka
vilja oli.
Isä pisti esiliinan eteensä ja rupesi huudattamaan yleisöä.
- Katsokaa nyt isännät, kuinka komeita emäntiä
teillä tulee olemaan hellan ääressä, kun vaimonne panevat tälläisen essun
eteensä. Tässähän on pitsiäkin. -Ei se ole pitsiä, vaan korunauhaa, Tyyne- emäntä korjasi. Esiliinat menivät
kilvan kaupaksi. - Mitäs tarjotaan leipäjuustosta?
Leipäjuuston paisto on meidän miesten työtä, sillä akat paistuu uunin edessä
ennen kuin juusto, isä kertoi vanhaa vitsiään. Niin vähitellen pöydästä hupenivat kaikki tavarat. Äitiä
harmitti, kun ei saanut leipäjuustoa, vaikka kuinka oli yrittänyt huutaa. Siitä
isä sai kuulla myöhemmin.
Aili ja Sanna olivat saaneet arpalistansa täyteen ja nyt oli
jännittävä hetki, kuka olit voittaja. Voittopalkinnon sai Kuuselan Kaj ja
kaikki iloitsivat siitä, että voitto meni Kuuselaan, sillä vanha Lempi-mummo ei
jaksanut enää leipoa.
Vielä oli narunveto. Miettisen Hemmo-isäntä piti lujasti
nyrkkinsä sisällä isoa määrää narun pätkiä. Kahden narun päässä oli hakaneula.
Rajalan emäntä ja Kuusiston Helli saivat hakaneulat, kun Hemmo avasi kouransa.
Toinen heistä voitti kuivan kakun ja
toinen kahvipaketin.
Huutokauppa oli jälleen kerran mennyt hyvin. Tärkeää ei
ollut ainoastaan huutokauppa, vaan myös se, että kyläläiset saivat tavata
keskellä pimeää syystalvea toisiaan ja kertoa kuulumisiaan.
Kun Tuomelan tyhjän pöydän ääressä laskettiin rahoja,
todettiin, että nyt voitiin hankkia käyttötarvikkeita
lainattaviksi, kuten esimerkiksi mehumaija tai suuri kokoinen kattila. Kylän
pitoja varten voisi nyt vihdoinkin ostaa iso ruokakalusto. Naisjaosto oli
suunnitellut pitävänsä kudontakurssin helmikuussa, ja kudonnan neuvojan oli nyt
mahdollista palkata.
Liisa Voutilainen