Ja sen nimi oli Aittolahti kirkkaan, puhtaan ja kalaisan Puruveden rannalla. Suuren kartanon entisen muonamiehen asuinpaikka jota oli kunnostettu. Oli tilava tupa leivinuuneineen, kaksi kamaria, yläkerrassa aula, pieni huone ja isossa huoneessa kahdeksan kerrossänkyä. Kellarikerroksessa oli sauna.
Humala kiersi rappusia ja ikkunan alla kukkivat ruusupensaat ja monivuotiset kukat.
Pihanurmi oli lyhyt monien vuosien aikana tallattu ja hevosten hoitama. Pihassa oli vanha kivinavetta,jossa oli karsinat kuudelle hevoselle. Iso tallinvintti tuoksui heinille ja siellä oli tilaa oleilla ja askarrella. Varsinkin sateella oli mukava pötkötellä heinillä, lukea ja kuunnella kuinka sade ropisi kattoon.
Pihassa oli koivujen alla penkkejä, keinu ja nuotiopaikka. Pääskyset lentelivät ristiin rastiin pihan yllä pyydystäen hyönteisiä pesäpoikasilleen räystäiden aluspesiin.
Puutarassa oli mansikkamaa, marjapensaita ja kasvihuone, sieltä haimme tuoreita vihanneksia ja marjoja ruokapöytään.
Pihan ympärillä oli hevoslaitumet, ratsastuskenttä ja kauempana lehtometsää missä utelias kuhankeittäjä kyseli ”onko piialla vilu” tai ”joko kuha kiehuu”, käki kukkui itsensä käheäksi ja monien lintujen äänten joukosta kuului illalla satakielen liverrys ja idän-sirkkojen jatkuva siritys. Luonto oli lähellä. Olimme osa sitä.Metsästä keräsimme marjoja keittoihin ja piirakoihin. Sieniä löytyi pitsoihin ja kastikkeisiin, yrttejä teehen ja mausteiksi ruokiin.Paistoimme illalla lasten kanssa nokkoslettuja ja leivoimme yrttisämpylöitä.Saunavastat oli ehdoton suosikki, ilman niitä olisi ollut puolet saunomisen nautinnosta pois.
Askartelimme luonnonmateriaaleista kaarnaveneitä, kukka -ja katiliekokransseja sekä pajutöitä. Tietysti valokuvattiin ja piirrettiin satoja kuvia hevosista. Luovuus kukoisti,
iltaisin kaikenlaiset kisat ja leikit viihdyttivät ja iltauinnin jälkeen kaikki hiljeni nopeasti. Silloin me vanhemmat menimme rantasaunalle nauttimaan suven suloisuu-desta, saunomisesta ja uimisesta. Illan hämyssä istuimme kuistilla maailmaa paranta-massa aamupuolelle yötä,
Monet kymmenet työntäyteiset viikot vietin näin omien ja vieraiden lasten kanssa. Aamusta iltaan oli täysi hulina päällä, mutta se oli vain hauskaa vaihtelua.
Lapset hoitivat hevosia ja ratastivat kentällä ohjaajan valvonnnassa. Välillä käyden läheisessä rannassa uimassa tai makasivat laitumella lepäävä varsa päänalusena.
Useana päivänä tehtiin uittoretki hieman kauemmas metsäpolkuja pitkin kova- pohjaiseen matalaan lahteen ,joka oli kuin laguuni. Aina oli yhtä riemastuttavaa katsoa kuinka hevoset porskuttivat järvessä ratsastajat selässään. En osaa sanoa, kummat nauttivat siitä enemmän.Vieraasta se olisi näyttänyt varmasti vaaralliselta, mutta onneksi ei koskaan mitääntapahtunut. Osa hevosista oli hyvin koulutettuja ja tietysti oli lapsille ”luettu lakia”, miten piti käyttäytyä. Ohjaaja ja me aikuiset olimme varuillamme koko ajan.
Se oli sellainen kesänviettopaikka jollaisia on vähän. Muistot luovat kultareunat ja syvä kiitollisuus täyttää mielen niitä aikoja muistellessa.
Kerttu Miettinen
Takaisin
Kerttu Miettinen
Takaisin