Kalevi on innoissaan ja saa äidin melkein hermostumaan jatkuvilla kysymyksillään milloin isä tulee. Poika ramppaa Mölymäen hellahuoneen ikkunan ja oven välillä ja taas kuuluu äidin hermoja raastava kysymys: – Koska isä tulee.
Perunoiden ja ruskean kastikkeen syönti on Kaleville melkein tuskaa. Hänellä on kiire katsomaan joulupukkia. Vuotta vanhempi Ville on kertonut nelivuotiaalle ihmeellisiä tarinoita pukista jolla on pahvinen pää ja pitkä parta ja…
Poikaa ryhdytään pukemaan juhlatamineisiin: vanhasta painimaton molskista äidin ompelemin housuihin, ja juuri puikoista irti päässeeseen harmaaseen villapaitaan. Jalassa kolisevat Villeltä pieniksi jääneet monot. Villapaita kutittaa ilkeästi huolimatta lisälämmikkeenä olevasta flanellipaidasta.
Kalevi ei malta millään istua onnikassa, vaan seisten katselee hiutaleiden välisiä näkymiä. Melkein jokaista näyteikkunaa koristaa havuköynnös ja värikkäät lamput luovat taianomaisen tunnelman.
Työväentalo täyttyy Osuusliike Kalan pienistä asiakkaista. Kalevia pitkästyttää ohjelma, varsinkin mustapukuisen miehen puhe. Tonttuleikit saavat hieman tunnelmaa nousemaan. Sitten tulevat tierna-pojat jotka laulavat ihan hirveitä. Kalevi haluaisi mennä isän luo, mutta sitä ei näy missään. Onneksi ohjelma jatkuu ja Kalevi rauhoittuu kuullessaan, että kohta tulee pukki. Se on jo Puijonkadulla.
Lapset kutsutaan näyttämölle vastaanottamaan vierasta. Kuuluu valtava kolina kun isoimmat rynnäköivät päästäkseen mahdollisimman lähelle pukkia. Joku täti yrittää pitää järjestystä yllä ja sitten se käskee laulamaan: Joulupukki, joulupukki… Äiti lauloi viikolla useasti tuota laulua, ja sanat syöpyivät Kalevin mieleen. Hän laulaa innolla mukana takarivissä.
Jostain kuuluu kolinaa ja kellon kilinää. Laulu loppuu kuin leikaten ja joulupukki on lasten edessä. Hiljaisuuden rikkoo pikkutytön itkuun parahtaminen. Pukki istuu tuolille ja kertoo terveisiä korvatunturilta. Sen päällä on jotain karvaista ja naama näyttää oudolta, sellaiselta pahviselta. Tontunvirkaa hoitava laulattajatäti kyselee jotain pukilta. Kalevi yrittää päästä lähemmäs nähdäkseen paremmin, mutta voimat eivät mahda mitään isommille. Sitten pukki kysyy: – Onko täällä Kalevi? Kalevi hämmästyy: – Miten pukki voi tietää, että minä olen täällä. Se on joku toinen jota pukki kysyy, empii hämmästynyt poika. Uskottava hänen on koska pukki katsoo ihan suoraan ja kutsuu luokseen ja kaivaa taskustaan tikkukaramellin. Sellaisen ihanan jossa on oikeaa suklaata päällä ja sisus maistuu vaniljalle.
Kotona Kalevi kertoo innoissaan äidille:
– Pukki antoi minulle tikkukaramellin. Kaikki saatiin pussit jossa on omena ja pipari. Pukilla on samanlaiset saappaat kuin isällä, se on varmasti kesällä
Keijo Karhunen 25.11.2017
Takaisin