Lapsuudenkodissani
asui sodan jälkeen paljon suvun väkeä, mm. ukin sisko Hetu-täti, oikealta nimeltään
Heta Rissanen. Hänen miehensä sanottiin olleen joku ”taiteilijanretku”. Lapsia
en tiennyt hänellä olleen enkä muuta tädin sukua tavanneeni. Paljon en hänestä
muista. Sairasti kamarin sängyssä ja kun teki kuolemaa, seisoimme hänen
vuoteensa vieressä. En tiedä edes, missä hänen hautansa on. Lienee unohdettu.
Silloin en paljon maailman taiteesta
tiennyt. Kun myöhemmin opintiellä perehdyin aiheeseen, totesin, että jo silloin
tunnettu taiteilija Juho Rissanen ei ainakaan voinut olla Hetu-tädin entinen aviomies.
Juho Rissanenhan oli ollut naimisissa valtioneuvos Flodin kuvanveistäjätyttären
Hilda Flodin kanssa. Tämä avioliitto oli lapseton, mutta käydessäni Didrichsenin
taidemuseossa Juho Rissasen taidenäyttelyssä huomasin, että Juholla oli ollut yksi
yksinäinen poika. Äitiä ei mainittu eikä pojan vaiheista.
Hetu-tädin tarina tuli näyttelyssä mieleeni.
Sopivan ajan tullen päätin etsiä edes Juho Rissasen muistomerkin
Kemilänrinteeltä, kun Hetu-tädin haudasta ei ole tietoa. Ehkä joskus etsin
senkin. Tarkempaa muistomerkin paikkaa en tiennyt, vain sen, että sitä oli
jouduttu siirtämään Kolmen Sähkön rakennuksen tieltä.
Ajoin Kolmen Sähkön pihaan. Mitään
muistomerkkiä en nähnyt, rakennuksen ympärillä oli vain umpihanki. Käännyin
takaisin, jätin auton jonkin matkan päähän Käenkujan varteen ja kävelin viereisen
kävelytien päähän. Ehkä sieltä näkyisi. Sielläkin tien loputtua rakennukseen,
oli vastassa vain umpihanki. Oli parasta luovuttaa ja odottaa lumien sulamista.
Käynnistäessäni autoa
osui katseeni kadun toisella puolella hangen alta paljastuneeseen kiveen. Kovin
vaatimattomalta se näytti, eikä siinä näyttänyt mitään tekstiäkään olevan, mutta
nousin kuitenkin autosta, rymysin lumipenkan yli ja kiersin kiven toiselle
puolelle. Siinähän se oli!
TAIDEMAALARI
JUHO RISSANEN
1873
– 1950
SYNTYI
KUOPION KEMILÄNMÄELLÄ
Lumen alta paljastunut ympäristö oli
karu, vain tupakantumppeja ja koiran jätöksiä. Eikä minullakaan ollut edes kukkaa
tai kynttilää asetettavaksi taiteilijan muistomerkille.
Aino Tapaninen